Oi Conakry, oi Conakry - Conacris, Conakriisi!

Kahden hotelliyön jälkeen maanataina muutin paikalliseen perheeseen asumaan Conakryn Nongo Conteyah'in Kofi Annaniin. Oma aggregaatti tai ilmastointi, ylipäätään kaikki se ylellisyys, mihin on tottunut on nyt viimeistään poissa. Asun kolmiossa yhdeksänhenkisen perheen kanssa. Iltaisin levitämme naisten makuuhuoneeseen patjoista siskonpedin, jonka ylle viritämme moskiittoverkon ja miehet tekevät saman toisessa makuuhuoneessa. Ruoka valmistetaan takapihalla ulkokeittiössä ja vesi tulee kaivosta. Iltaisin notkutaan tienvarressa portin ulkopuolella, katsotaan lasten leikkiä, kuunnellaan viereistä koraanikoulua,  pelataan korttia taskulampun valossa ja pidetään riisikioskia, josta tulee tuottoa seuraavalle päivälle. Meidän perheen riisikioski on kulman kuuluisin. Sähköä on silloin kuin sitä on, tällä kertaa odotettiin kaksi päivää, mutta tänään sitä vihdoin taas on! Guinean sähkö tuotetaan öljyllä, suurilla generaattoreilla, jotka syövät polttoainetta. EDG (L'electricité de Guinée) on yksityinen firma, joka tuottaa sähkön Guineaan. Sähköä ei vieläkään ole lähellekään koko maassa. Joillain varakkailla perheillä on talonsa katolla oma aurinkopaneeli tai pihalla oma agrregaatti ja Conakryn edustalla on myös vähän vesivoimaa. Ydinvoimaa ei ole koko Afrikan mantereella, josta ollaan hyvin ylpeitä ja mistä pidetään kiinni, vaikka muutamat ydinvoimantuottajat toivoisivatkin muuta.

Kaporo

 Suurin osa Guinean väestöstä asuu pääkaupungissa Conakryssa, varovaisten arvioiden mukaan asukasluku on nyt noin 5 miljoonaa (2 milj. vuonna 2007). Suurin osa Conakrysta on hökkelikylää, erittäin likaista sellaista. Köyhyys on jokapuolella ja sitä on paljon. Nälkäänsä kerjääviä ihmisiä on loputtomasti. Aivan Conakryn keskustassa liikkuvan on varauduttava jatkuvaan huomioon. Eurooppalaisena edustaa unelmaa jostain paremmasta, miljoonia tienaavaa ja varsinkin työtä, ja miksi ei edustaisi, jopa opintotuella elävä on monenkertaisesti varakkaampi kuin Conakryn keskustassa kerjäävä. Vaaleana ei pelkästään edusta eurooppalaista unelmaa, vaan myös kiinalaista. "Bonjour la chinnois", olen kuullut useamman kerran kaduilla kävellessäni. Kiina sijoittaa kasvavissa määrin myös Guineaan ja yritysten tuominen nähdään monelta osin kehityksen lisääjänä, vaikka samalla velka kasvaisikin. Moni lähtee maaseudulta Conakryyn paremman elannon perässä. Todellisuus on kuitenkin usein katalampi ja työtä ei ole Conakryssakaan tarjolla. Työtä ei ole koulutetullekaan väestölle ja varsinkin nuorisotyöttömyys on kasvussa. 

Jalkapalloa voi pelata missä vain esimerkiksi keskellä monitasoliittymää.

Kaatopaikkoja tai roskien kierrätystä ei ole. Roskat kasataan teiden varsiin ja poltetaan siinä. Toisaalta myöskään roskia ei juurikaan synny, eikä ympäristöä siten rasiteta. Kaikki tarpeellinen ostetaan päivittäin torilta ilman minkäänlaisia pakkausmateriaaleja. Ruoan tekemisen jälkeen jää enintään hedelmien kuoret, jotka nekin maatuvat. Tietysti kasvava turismi ja suuryrityksien mukana tuomat hyödykkeet tuottavat roskaa. Muovia tuotetaan jatkuvasti lisää. Pullovesiteollisuus ja yksittäispakatut maitojauhepakkaukset tai Nestcafen 2g pussit ovatkin yksi näkyvimmistä kadunvarsien roskaajista. 

Usko kehitykseen on suuri ja toimivampi yhteiskunta varmasti jokaisen haave. Hallituksen saaminen maahan ja unelma toimivista virastoista nähdään osaratkaisuna. Paine parlamenttivaaleihin on kova niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Pekästään Euroopan unioni ei ole vaatinut vaalien järjestämistä, vaan myös Yhdysvaltojen presidentti on julkisuudessa vaatinut istuvaa Guinean presidentti Alpha Condéa järjestämään parlamenttivaalit. Vuoden 2010 presidentinvaalit on saanut paljon kritiikkiä kansainvälisesti korruptiosta ja manipulaatiosta. Itse vaalit olivat ensimmäiset demokraattiset vaalit vuoden 1958 itsenäistymisen jälkeen ja vaalitoimitus on katsottu olleen rehellinen, mutta kritiikkiä on aiheuttanut valtasuhteiden jakautuminen vaaliliittojen avulla. Armeijan vahva läsnäolo kaduilla on edelleen jatkuvaa. Nyt paikalliset lehdet povaavat voittoa UFR:n (Union des Forces Républicaines) ehdokkaalle Sidya Tourélle. Istuvan presidentin pelko vallan menettämisestä ministeripaikkojen suhteen on taustalla hidastelulle parlamenttivaalien järjestelyssä. Varovaisten arvioiden mukaan vaalit voivat olla kolmen kuukauden kuluessa, mutta toiset arvioivat, että menee vielä puolikin vuotta.

Kola-pähkinöitä ja appelsiineja Kaporo-markkinoilla

Conakry osaa olla myös mahdottoman ystävällinen ja kaunis. Vieraanvaraisuus on jotain sanoin kuvaamatonta. Minut otettiin heti alusta alkaen yhdeksi perheenjäseneksi ja kun kysyin voinko maksaa jotain oleskelustani ja kaikesta kaivovedestä ja ruoasta, jota käytän, minulle vastattiin loukkaantuneena, että kuinka toveri voi edes kuvitella sellaista. Olen loputtoman kiitollinen saamastani kohtelusta. Kohteliaisuus ei näy vain iloisessa tevehtimisessä ja vieraiden kestimisessä, vaan myös kun kävelee ruokailun aikana ohi, kutsutaan välittömästi liittymään seuraan, vaikka ruokaa olisi vain vähän tarjolla. Tilannetajun omaava tajuaa siinä tilanteessa kieltäytyä. Ylimääräinen annetaan aina sitä tarvitsevalle, kukaan ei hamstraa mitään. Toisin sanoen kaikille tarpeidensa ja jokaiselta kykyjensä mukaaan.