Punaisten kivien kaupunki

Unohtakaa kaikki se mitä aikaisemmin kehuin Conakryn luontoa. Se ei ole mitään verrattuna Fouta-Djallonin vehreyteen. Guinean Mali on pieni noin 30 000 ihmisen kaupunki pohjoisessa Fouta-Djallonin tasangolla aivan Senegalin rajan lähellä. Mount Louralta voi kirkkalla säällä nähdä Gambia-joen ja Senegalin puolelle, etäisyyttä on vain vajaat 40 kilometriä.

La dame de Mali ja Mount Loura ovat vierailemisen arvoisia.

Vuoristoteiden keskellä, punaisten kivien syrjäisessä kylässä toimii kansalaisjärjestö Indigo Guinée (Association de développement Indigo). Suomen Indigo ry on vuodesta 1989 toteuttanut Malin alueella erilaisia kehityshankkeita yhteistyössä guinealaisen sisarjärjestönsä kanssa. Vuonna 2011 alkanut kolmivuotinen hanke keskittyy puu- ja metsävarojen kestävän käyttöön Malin prefektuurissa. Burure-hankkeen tavoitteena on alueen asukkaiden ja päättäjien ympäristötietoisuuden lisääminen ja ympäristön tilan parantaminen. Hankekyliä on 15: Koumba missidé (200 hlö), Donghol Nyamakou (55 hlö), Mali-Misside (Saféré-fodeyabhé) (250 hlö), Kalouma (200 hlö), Féto (Koumba) (180 hlö), N'diappé (90 hlö), Koumedi (Falowi) (120 hlö), Gongoyé (300 hlö), Nyalependa (160 hlö), Donghol Amoroyabhé (650 hlö), Ley-Thiehel (280 hlö), Kolla Koy - Baradji (Kortomédé) (400 hlö), Pemmé (100 hlö), Wouro-mango (Mali-Misside) (100 hlö).

Nialépendassa kollegoiden kanssa.

 Alueen suurimpia haasteita ovat maaperän köyhtyminen ja puu- ja metsävarojen hupeneminen sekä riittäminen välttämättömiin tarpeisiin. Maapallon ilmaston lämpenemisen vuoksi Saharan eroosio on nopeampaa ja suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Suorana vaikutuksena kuivuus koettelee yhä suurempaa maantieteellistä aluetta, myös Malin prefektuuria. Kuivuuden lisäksi alueen haasteena on maaperän nopea köyhtyminen. Ilmastonlämpenemisen, maailman päästöjen lisääntymisen aiheuttamat ympäristömuutokset ovat havaittavissa konkreettisesti seudun asukkaiden elämän laatuun huonontavasti vaikuttavavissa tuhoissa: alueen metsät häviävät, purot kuivuvat nopeasti ja viljelysmaan maaperä on köyhtynyt huomattavasti, mikä näkyy suoraan ruoan määrän vähentymisessä. Sadekausi on kovempi ja kylmempi kuin aikaisemmin. Voimistuneet sateet aiheuttavat yhä suurempia vaurioita pehmeässä maaperässä. Kuivalla kaudella luonto palaa paahtavasta auringosta pahasti. Huhtikuussa sateita odotetaan jo suuresti, varastot ovat tyhjät, nälkä on kova ja vesi lopussa.

Pemmén kylässä ollaan tyytyväisiä viljelytuloksiin, koska siellä on aidatut istutukset.

Malissa ei ole teitä, mutta aurinkosähköä on!

Prefektuurissa jokapuolella köyhyys on näkyvästi läsnä. Työttömyys on on todella huipussa. Töitä ei yksinkertaisesti ole. Alueen työttömyys on johtanut siihen, että kylät tyhjenevät. Prefektuurin kylissä ei juuri asu työikäisiä miehiä ollenkaan. Kyliä pyörittävät naiset, lapset ja vanhukset. Miehet ovat lähteneet töiden ja paremman toimeentulon perässä suurempiin kaupunkeihin, kuten Maliin ja usein Malista Labéen, Kankaniin, Conakryyn ja muihin maihin, varsinkin naapurimaahan Senegaliin ja Gambiaan. Olen kahden viikon Malissa oloni aikana jutellut jo kolmen miehen kanssa, jotka ovat kaikki lähdössä töihin tai opiskelemaan muualle. Yksi lähtee sunnuntaina Kindiaan, toinen ensi viikolla Gambiaan ja kolmas lähtisi Senegaliin, jos omistaisi henkilöllisyystodistuksen. Nyt puntarissa painaa työttömyys Malissa tai maanalainen elämä naapurimaassa. Maan inflaatio on tänä ja viime vuonna ollut arvaamattoman suuri ja synkkä. Monien hyödykkeiden hinnat nousivat suhteessa huomattavasti, palkkataso ei kuitenkaan ole noussut. Suuri inflaatio, yhdessä ympäristöongelmien kanssa on syventänyt alueen köyhyyttä entisestään.

Malin prefektuurissa ei ole teitä, ei päällystettyjä, ei minkäänlaisia. Ilman teitä ei ole myöskään kehitystä, hyvinvointia tai toimivaa infrasturktuuria. Sadekaudella tiet ovat paikoin niin huonossa kunnossa, että liikkuminen kylien välillä on mahdotonta. Kuivallakaan kaudella ei kaikki tiet ole ajokelpoisia. Tiet ovat kärsineet niin pahoista sadevaurioista, että niitä pitkin ei juuri ajeta autolla. Kävellen tai moottoripyörällä liikkuminen on mahdollista, sadekaudella ei välttämättä edes niilläkään.

Internetsingaali ja Malin päätie.

Teiden puuttumisen vuoksi alueelle ei suurilla ajoneuvoilla ajeta, minkä vuoksi alueelle ei kauppatavaroita juurikaan tuoda muualta ja alueelta tarvikkeiden vieminen muualle myyntiin on myös hankalaa. Sunnuntaisin on Malissa isot markkinat. Se onkin ainut päivä, kun kaupungista löytää jotain erityisempää, kuten esimerkiksi hammastahnaa tai pattereita. Markkinoille tulevat myyjät heräävät ennen kukonlaulua, kävelevät useiden kilometrien matkan kotikylistään kantaen myyntitavarat päänsä päällä.

Kaikki puhuvat teistä, monesti vitsaillen niiden kunnosta, mutta usein myös vakavasti pohtien niiden vaikutusta alueeseen. Kaikki haaveilevat päällystetyistä teistä. Teissä on tulevaisuus. Teiden avulla alue voisi kehittyä. Teiden avulla turismi voisi levitä alueelle. Teiden avulla kauppaa olisi helpompi käydä. Teiden avulla saisi toimivan sähkö- ja vesiverkon. ”Eikö Suomi voisi päällystää alueen tiet?”, minulta on lähes jokainen tapaamani henkilö kysynyt. Eikö Suomi voisi mielummin vähentää päästöjään ja luonnon raiskaamistaan, esimerkiksi luomalla kaivoslainsäädännön, luopumalla ydinvoimasta, ottamalla käyttöön ruuhkamaksut, lopettamalla Shellin öljynporaamisen avustamisen vaikka alkuun muutamia mainitakseni. Teiden rakentamisesta ei juuri ole apua niin kauan kuin ilmaston keskilämpötila nousee, merivedet makeutuvat napajään sulamisesta ja luonnonkatastrofit pahenevat. Päällystetytkään tiet eivät pysäytä tulvaa ja asfaltti selätä voimistuvaa eroosiota, josta myös Suomi on vastuussa.

Luonto on rikas, mutta herkkä.

Burure-hankkeessa ympäristön tilan parantamiseen on pyritty istuttamalla suojelumetsiä, hankkimalla kyliin vähemmän polttopuuta kuluttavia metalli- ja saviliesiä avotulen käytön sijaan, rakentamalla komposteja, jotka tuottavat hedelmien ja vihannesten kuorista kasvilannoitetta maaperää rikastuttamaan sekä aitaamalla verkko- ja kasviaidoilla kyliä ja taimi-istutuksia, jotta vapaana laiduntava karja, lampaat ja muut eläimet eivät syö ja tuhoa istutuksia, vaan ne saavat kasvaa ja vahvistua rauhassa. Hankkeen toiminnot ovat korvaamattoman tärkeitä kylien elinvoimaisuudelle. 
 

Sadekauden jäljet näkyy Pemméssä.

Alueen asukkaat tiedostavat hyvin ympäristönsuojelun tärkeyden. Kun ruoka ei tule kaupanhyllyltä muoviin pakkattuna, vaan se tulee jatkuvasti köyhtyvästä maasta, sen eteen tehdään huomattavasti työtä, eikä sitä ole ylimääräistä, silloin väistämättä myös ympäristön hyvinvointi ja sen tärkeys on konkreettisemmin esillä ja läsnä jokaisen elmässä. Paikallinen elintapa, joka perustuu pienmaanviljelyyn ja vapaana vaeltavaan karjanhoitoon, ei metsien häviämistä ja purojen kuivumista aiheuta. Sen sijaan kapitalismin rakenteet, pääoman ja ympäristön välinen ristiriita aiheuttaa. Toisin sanoen kenen ruokatuotannon ja lähiympäristön pilaamisen kustannuksella porataan öljyä ja kenen hyvinvoinnin rakentamiseen ne öljymiljoonat menevät? Kenen maata kehitetään ”ympäristöystävällisemmäksi” kaatamalla sademetsää autontankkiin tai kaivamalla uraania?

Pemmén kylässä kollegoiden kanssa.