Liskoralli

Vasemmistoliitto on parhaansa mukaan yrittänyt profiloitua demokratiaa ajavana uutena punavihreänä liikkeenä. Viikonloppuna puoluekokouksessa hyväksyttiin uusi hieno punavihreä asiakirja ja jäsendemokratiaa lisääviä aloitteita, kuten se, että muutosesityksiä voi jatkossa jättää sähköisesti sekä puoluevaltuustossa että puoluekokouksessa. Jatkossa myös puoluehallituksen ja puoluevaltuuston jäsenten äänestyskäyttäytyminen kirjataan pöytäkirjoihin, joista päätettiin tehdä julkisia. 

Lisäksi puoluekokous päätti, että aloite siitä, että puolueen ehdokkaiksi ei oteta henkilöitä, jotka on erotettu puolueen eduskuntaryhmästä, ei johda toimenpiteisiin. Tämän valossa on erityisen härskiä ja demokratian vastaista, että tänään puoluehallitukseen tuotiin puolueen jäsentä koskeva erottamispäätös esityslistan ulkopuolelta kokouksen lopussa, jolloin oli jo valmiiksi kiire poistua kokoustilasta, ilman että jäsenillä oli mahdollisuutta tutustua asiaan, selvittää taustoja ja muodostaa mielipidettä.

Tämän päivän puoluehallitus osoitti, että avoimuuteen ja demokratiaan on pitkä matka. Vapaus kritisoida leikkauksia ja hallituksen linjaa ei ole oikeutettua puolueessamme ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa puolueesta erottamiseen.

Puoluehallitus päätti edellyttää Jyrki Yrttiahon erottamista hänen omalta puolueosastoltaan, koska Yrttiaho oli pitämässä poliittista tilannekatsausta SKP:n puoluekokouksessa sunnuntaina. Yrttiaho osallistui myös oman puolueensa Vasemmistoliiton puoluekokoukseen sunnuntaina.

Puoluehallitus äänesti Heikki Patomäen esittämänä ja minun kannattamanani, että toiminnan ei pitäisi johtaa puolueesta erottamiseen ja että asiasta olisi annettu vain huomautus. Äänestys päättyi 11-3.

Puolueesta erottaminen on aina äärimmäisin toimenpide. Erottamiskehoitus ilman harkinta-aikaa on liian kova toimenpide, eikä edusta sellaisia toimintatapoja, joita Vasemmiston tulisi käyttää. Erottaminen osuu myös maltillisiin yhteistyöhaluisiin kriitikoihin. Miksi erotettavalle henkilölle ei annettu mahdollisuutta vastata syytöksiin? Käytännössä päätös erottamisesta tulee vain lisäämään eripuraa ja tuhoamaan puolueen yksimielisyysvakuuttelut.

SKP ei ole eduskuntapuolue, vaan enemmänkin verrattavissa pieneen kansalaisjärjestöön. Puolueella on reilusti alle 3000 jäsentä ja sen painoarvo valtakunnan politiikassa on minimaalinen. Valitettavasti kuitenkin tämän päivän puoluehallituksen päätös saa SKP:n näyttämään ainoalta vasemmistolaiselta vaihtoehdolta, koska vasemmistoliitossa ei hallituksen linjan kritisoimista hyväksytä, vaan väärämieliset halutaan puhdistaa joukoista kovin ottein

Hallitus on kautensa aikana muun muassa laskenut yhteisöveroa, tehnyt osinkoveropäätöksen, jossa sijoittajat voittavat, ratkaissut eurokriisiä osallistumalla tukipaketteihin, jotka ovat pakottaneet kriisimaita budjettikuriin, joka on aiheuttanut inhimillistä kärsimystä, lisännyt työttömyyttä, nälkää ja hätää Euroopassa.

Sote-uudistus, jossa vastuukuntamalli tulisi uhkaamaan kuntien perustuslaillista oikeutta itsehallintoon, on epäonnistunut. Uudistuksessa ei ole myöskään ratkaistu tämänhetkisten kuntayhtymien työntekijöiden sijoittamista uusiin työpaikkoihin eikä niiden kiinteistöjen ja omaisuuden jakamista. Pelkästään Suomen suurimmassa sairaanhoitopiirissä työntekijöitä on yli 22 000.

Laman keskellä leikkauspolitiikka johtaa kärsimykseen. Tällä hetkellä Suomessa työttömyys on kasvanut 279 400 henkeen, nuoria työttömiä on 34 800, leipäjonot ja tuloerot jatkavat kasvamistaan. Tietysti kärsimystä mitataan muillakin mittareilla kuin euroissa, mutta talous ja varsinkin kuntatalous on tärkeä mittari ihmisten hyvinvointia punnitessa. Jos kunnilla on rahaa, niin voidaan myös tuottaa palveluita, jotka tuottavat hyvinvointia. Suomi ja sen kunnat, jotka tuottavat palvelut, kärsisi siis aivan yhtä paljon, vaikka Vasemmistoliitto ei olisi hallituksessa, jos laman hoito tarkoittaa sopeuttamista.

Sinipunahallitus ei ole onnistunut lievittämään kuntien ahdinkoa, mutta ei myöskään parantanut ihmisoikeuksien toteutumista. Tasa-arvoisesta avioliittolaista piti kerätä kansalaisaloite, jotta se voitaisiin saada eduskunnan käsittelyyn. Myöskään sisäministerin alaisuuteen kuuluvista asioista, kuten esimerkiksi perheenyhdistämisen tulorajojen tiukentamista ei voida olla ylpeitä.

Itse olin hallitukseen menoa vastaan ja puoluevaltuustossa, jossa asiasta päätettiin, pidin puheen asiasta ja äänestin sitä vastaan. Mitä pidemmälle hallitustyöskentely on edennyt, sitä vakuuttuneempi olen päätökseni oikeellisuudesta.

Lopuksi tahdon sanoa, että rakastan puoluettani kovasti, parempaa ei tällä hetkellä ole tarjolla. Arvostan myös äärimmäisen paljon työtä, jota ministerimme ovat tehneet, koska se ei varmasti ole ollut helppoa. Hallituksessa on saavutettu pieniä hyviä voittoja kuten työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen.

Kuitenkin toivon, että myös analyysille, pohdinnalle ja kritiikille on tilaa, jotta liikkeemme voi kehittyä ja saavuttaa lopulta paremman maailman. Tämän päivän jälkeen en ole siitä kovin vakuuttunut.

Heidi Auvinen

puoluehallituksen jäsen

Vasemmistoliitto

Tämä blogi on perustettu kertomaan blogaajan kokemuksista Guineasta ja nimi piti muuttaa ennen blogin muuttamista politiikasta kertovaksi, mutta tämä kirjoitus sopi liian maukkaasti vanhan otsikon alle.

Rasisti on rasisti maasta riippumatta

Guinean poliittinen tilanne muuttui viime viikon jälkeen äkillisesti. Opposition mielenosoitukset ovat muuttuneet rasistien sekoiluksi. Kadulla itseorganisoituneet ryhmät pysäyttävät ajoneuvoja, kysyvät etnistä taustaa ja mikäli se ei miellytä tuhoavat ajoneuvon. Pahimmissa skenaarioissa ennustetaan jopa syttyvää sisällissotaa.

Viime perjantaina Madinassa tapettiin nuori poika. Toissa yönä Cosassa puukotettiin kolme torimyyjää kuoliaaksi ja tuhottiin yksi malinkien talo. Perhe ei vahingoittunut, mutta on nyt kodittomana. Levottomuudet jatkuvat nyt viidettä päivää Conakryssa Cosan, Hamballayan, Madinan ja Bambeton kortteleissa. Fulat tuhoavat malinkien kauppoja ja toisin päin. Ihmiset varustautuvat keppien  avulla suojellakseen perhettään. Öisin kuuluu laukauksien loputon rytinä sekkoittuneena ambulanssin ja poliisin ajoneuvojen hälytysäänien kanssa. Armeija yhdessä poliisin ja vartijoiden kanssa yrittää rahoittaa tilannetta voimalla.

Öisin levottomuudet riistäytyvät yleiseksi kaaokseksi, jolloin tilaisuuden tullen ihmiset lähtevät ryöstämään seuraavan päivän leipäänsä. Kun yhteiskunta ei toimi, on löydettävä keinot selviytyä. Toimistot ovat olleet kiinni viime keskiviikosta asti, julkinen liikenne ei toimi, monet tiet ovat suljettu, sähkö on enemmän kortilla kuin koskaan aikaisemmin, monet vedenjakelupisteet on suljettu, torimyyjät eivät uskalla tulla päivällä myymään tuotteitaan ja kaupat on kiinni. Ihmiset eivät voi mennä kouluihin tai töihin. 

Levottomuuksien taustalla vaikuttaa ihmisten turhautuminen ja parlamenttivaalien odottaminen. Kyseessä ei kuitenkaan ole enää pelkästään vaalien puute, vaan kyse on myös patrioottisesta, rasistisesta ajatuksesta. Kun kuvittelee taustansa, etnisyytensä tai kulttuurinsa vuoksi olevansa parempi kuin toinen, ansaitsevansa enemmän kuin toinen, olevansa oikeutettu johonkin parempaan kuin toinen on, on rasisti. Silloin ei vaali yhdenvertaisuutta kaikkien ihmisten välille. Levottomuuksissa on taustalla patrioottinen ajatus oman ryhmänsä paremmuudesta suhteessa toisiin. Biologisia rasisteja tai kulttuurirasisteja, mutta rasisteja yhtä kaikki. Kaikki eivät kuitenkaan riehu kaduilla ja jaa rasistista sanomaa, vain ne jotka jakavat epätasa-arvon ajatuksen. Suurin osa ihmisistä, riippumatta taustastaan on peloissaan, vihaisia ja surullisia vallitsevasta tilanteesta. Suurin osa ihmisistä etsii kättä pidempää ainoastaan suojellakseen perhettään mahdolliselta rasistiselta hyökkäykseltä. Itseorganisoituneet korttelipoliisit päivystävät talojen portailla.

 
Presidentti on kutsunut opposition yhteiseen neuvottelupöytään, mutta vielä ainakaan ei yhteistä neuvottelua ole aloitettu ja yhteistä neuvotteluhalua löytynyt. Labén suuren moskeijan Legue islamique rauhoittaa yhdessä hallituksen kanssa radion kautta ihmisiä jättämään riehumisen ja löytämään ratkaisun. Radiosta muistutetaan, että viharikokset synnyttävät vain lisää vihaa. Radiossa lauletaan, että yhtenäinen Guinea on vahva.

Vive la democracia!

"Zero, zero, Alfa zero!" -huuto kaikuu Conakryn kaduilla. Opposition marssi on juuri alkanut ja turhautuneet ihmiset lähteneet kaduille presidenttiä ja virkamieshallitusta vastaan. Marssi suuntaa kohti kaupungin keskustaa.

Kassory soundiautonsa kanssa.

Guineassa on odotettu parlamenttivaaleja jo yli kaksi vuotta. Vuonna 2010 ensimmäinen demokraattisesti vaaleilla valittu presidentti otettiin innolla vastaan. Kuitenkin yli kahdessa vuodessa pettymys on kasvanut huomattavasti, koska muutosta ei lopulta nähtykään. Toukokuun 12. on päivä, jota on väläytelty mahdolliseksi vaalipäiväksi, mutta esimerkiksi vaalilistoja tai äänestysalueita ei ole vielä edes aloitettu organisoimaan, joten ihmiset eivät luota täysin lupaukseen. Tyytymättömyys kasvaa ja ihmiset turhautuvat entisestään, syyttävät hallintoa laiskuudesta, korruptiosta, pelkuruudesta ja diktatuurista. Myöskään vaalitapaan ei olla tyytyväisiä.

RatomaII kortteli vaatii diktatuuria alas.

Eilen järjestetty mielenosoitus oli koko oppositon yhteisen koalition järjestämä. Se koostuu monesta puolueesta suurimpina Sidya Tourén UFR, Cellou Dalein UFDG, Lassana Koyatèn PEDN, Kassoryn GPT, Abakare Barryn UNR, Telianoun RDIG, Mouctar Diallon NFD ja Fayamilimonon BFD. Tyytymättömyys nykytilaan yhdistää ihmisiä. Huolimatta taustastaan kaikki ovat lähteneet kaduille. Eiliselle marssille osallistui yli 40 000 ihmisiä riippumatta etnisestä ryhmästään tai kielestä. Oppositiopuolueissa on niin susuja, malinkeja, kissejä, tomia kuin fulia. 

Eilen järjestetty mielenosoitus oli jo toinen sarjassaan. Viime viikolla järjestettiin myös marssi, mutta se oli huomattavasti pienempi. Nyt Conakryn kaduilla kaikuu huudot, joissa uhataan, että marssiminen jatkuu viikoittain niin kauan kunnes jotain tapahtuu. Opposito tahtoo hallinnon kanssa yhteiseen neuvottelupöytään, jossa sovitaan pelisäännöt. Vaatimuksina on, että Waymark  ja Sabary Technology lähtevät pois Guineasta ja 14 miljoonaan dollariin kasvanut sopimus sähköisistä vaaleista puretaan, demokratia toteutuu ja myös ulkomailla asuvat guinealaiset saavat äänestää. Massavoima on tapa luoda painetta. Myös muissa suurissa Guinean kaupungeissa osoitettiin eilen mieltä niin Mamoussa, Labéssa, Dalabessa, Pitassa Bokessa, Zerekouressa kuin Fyriassakin.

Arvioiden mukaan marssille osallistui yli 40 000 ihmistä.

Eilinen marssi sujui rauhallisesti keskustaan saakka presidentin puolueen talolle asti. RPG:n talon kohdalla lensi muutamia kiviä ja oli yhteydenottoja armeijan ja poliisin provokaatiosta johtuen. Tapahtumien aikana loukkaantui uutisten mukaan 50 mielenosoittajaa ja 20 poliisia.

Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Se on aina taistelun tulos. Kansa on kaduilla ja vaatii avoimuutta, demokratiaa, oikeutta äänestää maalle eduskunta, muodostaa hallitus ja nähdä toisenlainen tulevaisuus ja ennenkaikkea guinealaisten oikeutta päättää maansa asioista.

Vaikuttaminen ei ole sukupuolesta tai...

...iästä kiinni.

Maapähkinäkastiketta ja pyykkäystä

Kun elää arkea Malissa, on välillä haastavaa löytää aiheita kirjoittaa blogia. Kaikki uutuudenviehätys on jo kadonnut ja asiat alkavat olla kovin tuttuja. Harva asia enää hämmästyttää tai hämmentää. Ötököitä ei enää pelkää, vaan kun joku kaveri kävelee sängyllä, siitä ottaa rauhallisesti kiinni ja viskaa sen ulos. Liikkuminen Conakrystä-Maliin on helppoa, kun tuntee paikkojen nimet, osaa vaihtaa Labéssa taksia ja Conakryssa tuntee monet korttelit ja kaikki kolme Gare-voiturea (bussiasemaa). Toki matkustaminen on uuvuttavaa ja siitä voisi kirjoittaa loputtomasti. Yksi paikka taksissa on aina tosi ahdasta. Yötaksilla matkustaminen ja siihen kuuluvat tieblokkien henkilöllisyyspaperien kontrollit, ja sotilashenkilöiden kosinnat ovat tosi ärsyttäviä ja uuvuttavia, mutta se on elämää ja siihen on jo turtunut. Lähes kaikki on jo tuttua, tavat, hajut, maut, äänet. Harva asia enää yllättää tai ärsyttää. Saatille osaan kävellä jo automaattisesti, se ei tunnu enää tyhmältä, aamuisin tiedän, että kuuluu tervehtiä kaikkia ja en oikeastaan enää edes muista minkälainen on oikea suihku tai vesivessa. Mali on pieni kylä ja sen prefektuurissa ei ole hirveästi tekemistä. Kun on käynyt jokaisessa kahvilassa, kävellyt kylän ympäri ehkä sata kertaa, kolunnut prefektuurin jokaisen rakennuksen, tuntee jo melkein kaikki, välillä pitkästyttää iltaisin todella, koska auringonlaskun jälkeen ei oikein ole mitään mitä tehdä, kun ei ole valoa eikä näe mitään. Kylminä tuulisina päivinä haaveilee Conakryn helteistä. Arki on arkea, eikä se ole kovin hohdokasta, ei Suomessa kuin missään muuallakaan.

Aamulla herätään valoisan tullessa eli noin seitsemältä, peseydytään, tehdään aamiaista ja lähdetään töihin. Ne joilla ei ole palkkatyötä tekevät muuta työtä. Esimerkiksi ruuantekeminen ei ole mikään nopea mikrossa lämmittäminen vaan vie suuren osan valoisasta ajasta. Aamulla kävellään torille, jonne useimmilla on matkaa kilometri tai kaksi, koska harva asuu keskustassa. Torille on mentävä joka päivä, koska ei ole mahdollisuutta säilöä ostettuja raaka-aineita. Ei ole jääkaappeja ja helteessä kaikki pilaantuu päivässä. Torilla ostetaan raaka-aineet, joista kaikki ovat tuoreita. Kotipihalla tehdään joko avotuli tai jos ymmärretään puunsäästämisen päälle ja on varaa käytetään mahdollisesti metalli- tai saviliettä. Joskus voiaan käyttää hiiliä. Vesi kannetaan kaivosta. Niillä, joilla on varaa, on oma kaivo talonsa pihalla tai mahdollisesti jopa vesipumppu. Ne, joilla ei ole rahaa, hakevat veden yleisestä kaivosta, joskus kilometrien matkan päästä. Toimiva vedenjakelu, puhdas putkisto tai viemäröinti. Mitä se on? Taloissa ei ole keittiötä, vaan ruoka valmistetaan useimmiten ulkosalla. Joissain taloissa on pihalle rakennettu keittokatos, joka on erittäin hyödyllinen ja elämäähelpottava asia sadekaudella.

Aubergella kokkaus käy pihamaalla.

On vaikeaa, lähes mahdotonta hoitaa montaa eri asiaa päivässä, kun arjen hallintaan ja pyörittämiseen kuluu suurin osa päivästä. Esimerkiksi ajatus, että siivoaisi, pesisi pyykit, tekisi ruoan ja sen lisäksi kävisi luennolla tai palkkatöissä on mahdoton, koska vuorokaudessa ei ole niin montaa valoisaa tuntia. Seitsemän jälkeen illalla ei juuri voi työskennellä, koska ei ole valoa. Kaupungissa sähkö on jokseenkin satunnainen käsite. Maaseudulla tekovaloon ei juuri turvauduta, koska sitä ei ole. Ruuan tekeminen ulkona avotulella ja veden kantaminen vie monta tuntia, jos tarvitsee pestä pyykkiä, valoisa aika olikin sitten siinä. Pyykki pestään nyrkkipyykkäämällä, taas kannetaan vettä. Tietysti ne kenellä on rahaa, ovat palkanneet kodinoitajan, joka hoitaa koneen työt: pesee pyykit, kokkaa, käy torilla, pyörittää arkea. Tietysti myös varakkailla on enemmän tunteja vuorokaudessa, koska on mahdollisuus esimerkiksi omaan aurinkopaneeliin ja sähköön iltaisin. Tietokonetta osaa käyttää hyvin harva ja tietotyötä ei juuri ole.

Koneettomassa arjessa työt ovat jakautuneet hyvin sukupuolittuneesti. Naiset hoitavat kodin arjen pyörittämisen, kantavat veden, tekevät ruoan, pesevät pyykit ja miehet käyvät joko palkkatöissä, jos ovat sellaisen onnistuneet saamaan. Maassa, jossa on erityisen korkea työttömyys, ei helpolla palkkatyötä löydä. Maaseudulla miehet harjoittavat usein karjanhoitoa, viljely on naisten työtä. Useimmiten maaseudulla naiset hoitavatkin kodin ja arjen, mutta sen lisäksi vielä peltoviljelyn. Lapsia kannattaa olla, mielellään monta. Tietysti ne syövät ja käyttävät vaatteita ja sikäli vievät jonkin verran rahaa, mutta ne ovat myös erittäin tehokasta työvoimaa ja suuri apu taloudenhoidossa ja peltoviljelyssä. Vauvoina lapsista täytyy tietysti huolehtia jonkin verran, kun ne eivät vielä kävele ja ole kovin hyödyllisiä, mutta onneksi vauvat kulkevat päivät kätevästi kantoliinassa selkäpuolella, jolloin kädet ovat vapaana työhön. Koneettomassa yhteiskunnassa naisen työ on monenkertainen verrattuna miehen työhön. Mahdollisuus kouluttautumiseen on huomattavasti pienempi naisilla kuin miehillä. UNCTAD:in vuoden 2005 raportin mukaan lukutaito oli naisilla vain 27% ja miehillä 55%. Saman raportin mukaan eliniänodote on miehillä 51 ja naisilla 53 vuotta. Se on puolet pienempi kuin Suomessa. Kovaan työhön ja yksinkertaiseen ravintoon tottunut ihmiskeho uupuu nopeammin.

Arjen kunniaksi ohessa alueelle hyvin tyypillisen ruoan helppo ja nopea resepti. Resepti on tuunattu vegaaniseksi versioksi, mutta paikalliset laittaisivat sekaan useimmiten kalaa, Malissa kuivattua kalaa, koska meri on kaukana.

Pähkinäkastike 

5dl vettä
2 dl maapähkinävoita
4 rkl tomaattipyrettä
kasvisliemikuutio
1-2 sipulia
6-8 chiliä (tuoretta)
suolaa
Vihanneksia oman maun mukaan (esim. maniokki, kurpitsa, munakoiso jne)

Lisukkeeksi esimerkiksi riisiä, quinoa tms.

Sekoita vesi ja maapähkinävoi keskenään kattilassa. Laita liedelle lämpeämään. Murskaa sipuli ja chilit pieneksi hakkeeksi. Sekoita sipuli-chili-hakkeen sekaan tomaattipyre, suola, kasvisliemikuutio. Lisää seos kiehuvaan maapähkinävoiveteen. Lisää vihannekset kattilaan ja keitä, kunnes ovat kypsiä ja kastike sakeaa.

Omnomnom.

Paluu arkeen – Ei kaaos, vaan tarkkaan harkittu järjestelmä

Kuukauden loma tuli tarpeeseen ja oli enemmän kuin ihana. Paluu arkeen ja töihin tuntuu inhimilliseltä, kun irrottautuminen onnistui hyvin. Kolme mielekästä viikkoa tanssikurssilla Bentourayahissa Afroahjon kanssa olivat ikimuistoiset ja sen jälkeinen vietetty aika Conakryssa myös todella antoisaa. Lomaan mahtui myös rakkautta ja Conakryn lähiöihin tutustumista. Yhtäkkiä huomasin, että tervehdin ja lasken sujuvasti paikallisilla kielillä susuksi, malinkiksi ja pulaariksi, torilla minulle on samat hinnat kuin paikallisille tai jos joku yritää muuta, osaan teatraalisesti tehdä selväksi, että ei onnistu, koska tunnen paikallisen hintatason hyvin. Minut on moneen kertaan peloteltu, että Conakryssa ei voi liikkua yksin ulkomaalaisena naisena yöllä, kunnes huomasin, että sukkuloin lähiöstä toiseen sujuvasti niin yöllä kuin päivällä, harvemmin toki yksin, mutta joskus myös yksin. Simbayassa ja Nongossa kuljen tuttavallisesti pihojen poikki, tervehdin tuttuja ja tunnen kapeat kujat sekä monet oikoreitit. Olen saanut myös uuden nimen. Se on Mariam. Kun kävin uuden vuoden aattona tervehtimässä kolleegani perhettä Nongossa, sain iloisten tervehdyksien ja lämpimien syleilyiden jälkeen kuulla, että minusta on tullut guinealainen. Sanat lämmittivät mieltä. Sunnuntaina jätän Conakryn taas hetkeksi ja palaan Maliin Indigon luokse loppuharjoittelemaan.

Olen oppinut lomani aikana enemmän asioita kuin osasin odottaa. Olen oppinut monia rytmejä, koreografioita ja lauluja, mutta ennenkaikkea olen oppinut paljon maan järjestelmästä ja varsinkin Conakryn järjestelmästä. Syksyllä maahan saapuessani kaikki näytti kaaottiselta. Minun silmiini näytti monelta osin, että pääkaupungissa ei ole mitään järjestelmää, tai ainakaan toimivaa sellaista, mutta olin väärässä. Conakryssa on monelta osin toimiva ja harkittu järjestelmä. Se ei ole kaaottinen, kun sen oppii tuntemaan. Kun ymmärtää Conakryn, ymmärtää, että se toimii.


Sähkö
Kirjoitin aikaisemmin, että Conakry on kuuluisa sähkökatkoistaan. Kyllä se on totta, sähköä ei ole joka päivä saatavilla, mutta kyse ei ole sattumasta tai vahingosta, kuten aluksi ajattelin, vaan sähkökatkokset on tietoisesti harkittuja ja osa sähkönjakelusysteemiä. Tämän opin, kun suunnittelimme ystävieni kanssa ohjelmaa tälle perjantaille, mietimme jos menisimme discoon tai jos olisi joku musiikkikeikka. Kunnes yhtäkkiä yksi porukastamme totesi, että odottakaa täytyy laskea. Hän laski hetken mielessään ja lopulta totesi, että ei onnistu, perjantaina ei ole sähköä. Tämä laskutoimitus tehtiin tiistaina. Koska perjantaina illalla ei ole sähköä, ei ainakaan voi mennä tiettyihin discoihin, koska niillä ei ole omaa aggregaattia. Okei tämä on selvä, mutta kuinka ihmeessä voi tietää, että perjantaina ei ole sähköä, oli ensimmäinen ajatukseni ja toiseksi tahdon tietää laskutoimituksen. Kun esitin kysymykseni jouduin esittämään sen kahdesti, koska se oli niin outo. Sain aluksi vain vastauksia, että "no perjantaina ei vain ole sähköä". Kun kysyin täsmennystä: "Mutta mistä tiedät sen, tahdon tietää kuinka laskelmoit sen, kerro kaavasi minulle, vai oletko ennustaja?". Sain lopulta vastauksen, että ei tarvitse olla ennustaja, vaan täytyy vain osata laskea. Sitten minua valistettiin Conakryn sähkönjakelusta. Järjestelmä toimii kutakuinkin niin, että tietyt Conakryn kunnat jakavat tiettyjen sähkölinjojen sähkön. EDG jakaa ja tuottaa sähkön, mutta sähkö on ohjattu maan hallinnon suunnalta. Esimerkiksi Matoto ja Ratoma jakavat sähkön samoista linjoista. Perjantai-illan sähkön voi laskea seuraavasti. Koska tiistaina oli illalla klo 18-00 sähköä, ei perjantaina ole sähköä ennen puolta yötä. Sähkö jaetaan kahden kunnan välillä siten, että joka toinen ilta ja joka toinen yö on sähköä. Jos keskiviikkona sähköä on klo 18-00 luulatavasti seuraavan kerran sähkö tulee taas perjantaina klo 00-06. Päivisin sähköä on useimmitten siinä kunnassa, jossa on enemmän teollisuutta ja suuria tehtaita, jotka tarvitsevat sähköä. Tässä tapauksessa Matoto voittaa Ratoman. Sähkö luokitellaan tarpeen ja tärkeyden mukaan. Ydinkeskustassa Kaloumilla on useammin sähköä, koska siellä on myös turismia, ministeriöt ja muut tärkeiksi luokitellut asiat.

Sähköstä maksetaan kuukausittain. Jos ei maksa sähkölaskua, tulee EDG:n henkilökunta ja katkaisee sähköt. Todellisuudessa kuitenkin useimmiten, vaikka sähköt olisi katkaistu, se ei haittaa, koska aina voi tehdä oman viritelmän ja ottaa sähköä naapurilta. Mitä erikoisempia sähköviritelmiä voi nähdä joka puolella Conakryssa.

Julkinen liikenne
Toinen asia jonka olen oppinut Conakrysta on julkinen liikenne. Olin väärässä kun aikaisemmin kirjoitin, että Conakryssa ei ole julkista liikennettä ja että kaikki liikkuu taxeilla. Se on toki totta, mutta itseasiassa taxit ovat oikein toimiva julkinen liikenne. Taxit kulkevat tiettyjä reittejä, niistä ostetaan yksi paikka (takapenkillä on neljä paikkaa ja pelkääjänpaikalla on kaksi paikkaa). Taxi pysäytetään näyttämällä tien vieressä sormella kuinka monta paikkaa tarvitsee, jos taxissa on tilaa se pysähtyy. Pois voi jäädä milloin itselleen sopii parhaiten, pitää vain sanoa kuskille, että nyt olis hyvä paikka. Taxilla liikkuminen on tuettu maan hallinnon tasolta. Yksi paikka parin kilometrin matkalla kaupungissa maksaa 1 500 FG (15c) ja pitkänmatkan taxi Conakrysta Labeen (noin 500 km) maksaa 120 000 FG (14 euroa). Tietysti on myös tilattavia taxeja, mutta ne ovat paljon kalliimpia.

 

Ystävällisyys
Virainvaraisuudesta olen kirjoittanut jo aikaisemmin, mutta en voi olla korostamatta sitä taas. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja toisista välittäminen on suurta. Ruokaa tarjotaan aina vieraille ja torilla ei juurikaan tarvitse pelätä, että vaihtorahoja yritettäisiin huijata. Kerjäläisille annetaan rahaa, jos sitä itsellään on, sitä ei tarvitse edes kyseenalaistaa, se on itsestäänselvää. Ei olisi puhettakaan, että voitaisiin pohtia sellaista asiaa, kuin että joltain vietäisiin oikeus yrittää saada leipänsä kerjäämällä. Kun kerroin, että Suomessa on ollut harkinnassa kerjäämisen kieltäminen lailla, sain paljon sympatiaa ja selkään taputuksia. Minulle ollaan todella pahoillaan, että Suomessa voidaan edes harkita jotain niin brutaalia, kuin kerjäämisen kieltäminen. Kysehän on hengissä pysymisestä. Minulta kysyttiin, että halutaanko Suomessa, että ihmiset kuolee, jos niiltä kielletään tapa hankkia ruokaa. Erinomainen kysymys, vastasin.

Diasporasta elävä ja kehittyvä etelä

EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan päämääränä on köyhyyden poistaminen kestävällä tavalla. Päämärä pohjautuu YK:n samaan vuosituhattavoitteeseen. Omassa määritelmässään köyhyys poistetaan EU:n kehityspolitiikan tavoitteen mukaisesti antamalla kehitysmaiden heikoimmassa asemassa oleville ihmisille mahdollisuus päättää omasta kehityksestään.

Tulkinnan pitäisi olla yksiselitteinen. Maan omasta kehityksestä päättämistä ei ole yrityksien ehdoilla pyörivä maailma, yritysten mahdollisuus kiertää verotuloja ja viedä etelän kehittyvien maiden luonnonvaroista syntyvät pääomamiljoonat teolliseen pohjoiseen. Kuitenkin tällä hetkellä monikansalliset yritysjätit esimerkiksi kaivos-, metsä- ja öljyalalla eivät ole millään tavalla velvollisia julkistamaan liikevaihtonsa yksityiskohtia ja projektikohtaisia tuloksia maiden hallituksille.

La voie de la marie

Talouspolitiikkaa voidaan tehdä paremmin tai huononmmin. Sitä voidaan tehdä oikeudenmukaisesti hyvinvointia lisäten tai epäoikeudenmukaisesti tuloeroja kasvattaen. Kyse on aina ohjauksesta ja sääntelystä, kyse on talouspolitiikasta, josta vielä onneksi toistaiseksi päätetään demokraattisesti kansallisvaltioissa. Talouspolitiikka on instituutioiden poliittista ohjaamista ja sen linjoilla on siksi suuri merkitys.

Attac arvioi, että globaalista Etelästä karkaa vuosittain yritysten verokikkailun takia jopa 500 miljardia euroa. Samaan aikaan öljy-, kaasu- ja mineraalivaroiltaan rikkaissa maissa kärsitään absoluuttisesta köyhyydestä. Luonnonvaroista saatavat tulot virtaavat laittomina rahavirtoina niiden taskuihin, joita ei köyhyyden poistaminen tai oikeudenmukainen tulonjako kiinnosta. Pääoma pakenee veroparatiiseihin jo aikaisemmin hankittujen miljoonien luokse, vie luonnonvarat ja jättää jälkeensä köyhyyttä ja ympäristötuhoa.

Tätä itseaiheutettua tuhoa korjataan kosmeettisesti kehitysavulla. Mitä syvemmälle uusliberalismiin vajotaan, sitä vähemmän kosmeettista korjausta tehdään. Kansainvälinen kehitysapu laski ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tänä vuonna. OECD-maiden yhteinen kehitysapu laski edellisvuoteen verrattuna noin 2,7 prosenttia. Suomessa kehitysapu laski 0,52 prosenttiin eli 4,3% edellisvuosiin nähden.

Etelän ja pohjoisen välinen epätasa-arvo ei johdu pelkästään luonnonvarojen riistämisestä ja siitä, että pohjoinen pallonpuolisko on kehittynyt eteläisen työstä ja luonnosta, vaan köyhyyttä ylläpitää myös globaali, nykyisenmuotoinen rahajärjestelmä ja varsinkin sen valvonnan ja sääntelyn puute. EU:n kehityspolitiikan tavoite heikoimmassa olevien ihmisten mahdollisuus päättää omasta kehityksestään ei toteudu IMF:n kurjistusohjelmiin pakkotamisella, eikä kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä kapene sopeutustoimilla.

Kehitysmaille eniten lainoja myöntäneet tahot ovat Maailmanpankki ja IMF. Niin sanotuille LDC-maille (Least Developed Countries) täsmällesimmin lainoja myönsi vuonna 1999 IMF:n osaksi perustettu PRGF (The Poverty Reduction and Growth Facility). Myönnettyjen lainojen korkotaso on muita pienempi, mutta lainat edellyttävät muiden tavoin kuitenkin budjettitasapainoa. Laina myönnetään kehittyvälle maalle, että se voi kehittää talouttaan ja vientiään. Ajatuksena on, että viennistä saaduilla tuloilla maa pystyy maksamaan velkansa pois ja näin lopputuloksena on velaton maa, joka on aiempaa kehittyneepi ja kykenee kasvuun. Ajatus ei kuitenkaan todellisuudessa toimi. Luoton saaja sitoutuu aina tiettyyn IMF:n kanssa sovittuun talouspoliittiseen ohjelmaan ja varsinkin budjettitasapainoon. Uudistusohjelmien edistymistä seurataan säännöllisin välein ja luottoerän nostaminen edellyttää, että ohjelman ehdot on täytetty.

Kehitysmaat ovat noudattaneet Maailmanpankin ja IMF:n neuvoja läpi historian. Maat ovat toteuttaneet näiden instituutioiden vaatimia sopeutuksia ja toteuttaneet niiden vaatimaa talouspolitiikkaa, yksityistämällä julkiset laitokset, leikkaamalla menoja kaikilla tavoilla, kuten jättämällä palkkoja maksamatta, poistamalla eläkkeet ja kurjistamalla muuten, mutta silti velat vain kasvavat hurjaa vauhtia. Budjettikuritus ei toimi. Se ei ole koskaan toiminut, ei maailmassa, ei nyt Etelä-Euroopassa tai Suomessa. Leikkauksista jää käteen vain pahoinvointia, työttömyyttä, köyhyyttä, kehittymättömyyttä ja toimimaton infrastruktuuri.

Suomi on ollut IMF:n jäsen vuodesta 1948. Suomen kiintiö IMF:n lainoista on 0,53 prosenttia eli noin 1,4 miljardia euroa. Tämä sitoumus on jatkuvasti hyödynnettävissä IMF:n ohjelmiin. Myös Suomi on siis vastuussa kurjistamisesta ja kehityksen estämisestä globaalisti.

Pelkästään pääoma ei pakene teolliseen pohjoiseen, myös ihmiset pakenevat. Kepan marraskuisen uutisen mukaan vuonna 2000 LDC-maista muutti ulkomaille 19 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2010 luku oli noussut jo 27miljoonaan. Köyhistä maista muuttaneet ihmiset lähettävät lähes aina osan palkastaan perheelleen kotimaahan. Siirtolaisten kotiin lähettämän rahan määrä onkin kahdeksankertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa ja vuonna 2010 rahalähetykset olivat jo 27 miljardia dollaria.

UNCTAD:in vuoden 2005 raportin mukaan Guineaan lähetettiin vuonna 2003 111 miljoonaa USA:n dollaria. Saman raportin mukaan vuonna 2004 suorat kansainväliset investoinnit maahan olivat 100 miljoonaa USA:n dollaria. Voidaankin kysyä ketkä pitävät globaalia etelää pystyssä OECD-maat, EU ja niiden kehitysapu, IMF ja Maailmanpankki lainoineen vai diasporassa elävät siirtolaiset perheineen ja heidän rahalähetykset?

Muuttaneiden tulotason kohoaminen mahdollistaa rahan lähettämisen kotimaahan. Kansallisvaltiot ylläpitävät suljettua linnake-Eurooppaa pelkonaan, että nykyinen epäreilu talousjärjestelmä romahtaa, jos ihmiset saisivat liikkua vapaasti, kouluttautua, tienata ja lähettää perheelleen kotimaahansa vielä enemmän rahaa. Suurin osa rahalähetyksistä käytetään usein suoraan kulutukseen, erityisesti ruokaan ja asumiseen. Myös UNCTADin mukaan tuotantokykyyn panostaminen on paras pitkän aikavälin strategia köyhyydestä nousemiseen. Jos diasporassa elävien siirtolaisten rahoja lähetettäisiin enemmän, jos nämä rahat olisi helpompi sijoittaa paikalliseen infrastruktuuriin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä työpaikkojen luomiseen toimivamman rahajärjestelmän kautta, olisi myös mahdollista, että nämä maat kehittyisivät nopeammin. Ihmisten vapaa liikkuvuus nähdään uhkana kapitalismille, joka toimii ainoastaan pääoman liikkumisella, veroparatiiseilla, jotka saavat tulonsa globaalin etelän pakotetusta velasta, työstä ja luonnonvaroista.

Epäoikeudenmukaisuuden poistamisen lisäksi itseasiassa taantumassa Euroopan kannattaisi kiristyvän rajapolitiikan sijaan avata ovensa ja kannustaa vapaaseen liikkuvuuteen. Sen lisäksi, että siirtolaisten rahalähetyksillä on globaalia kehitystä edesauttava merkitys, myös The Economist arvioi vapaan liikkuvuuden auttavan Euroopan kasvun tielle. Eikö EU:n ja YK:n kehitysyhteistyöpolitiikan päämäärä köyhyyden poistamisesta kestävällä tavalla ja äänen antaminen heikoimmassa asemassa oleville ihmisille olisi juuri näiden ihmisten oikeus päättää asuinpaikkansa vapaasti ja mihin tahtoo rahansa lähettää?

Jo nyt rahalähetyksien määrää voisi kasvattaa huomattavasti, jos lähetyskulut poistettaisiin tai niitä pienennnettäisiin. Kepa analysoi, että jos Saharan eteläpuolisen Afrikan maat olisivat maksaneet rahalähetyksistään muun maailman hintaa, niihin olisi virrannut kuusi miljardia dollaria enemmän vuonna 2010. UNCTADin mukaan maailmanlaajuisesti rahalähetyksistä keskimäärin yhdeksän prosenttia menee lähetyskuluihin, mutta vähiten kehittyneisiin maihin lähetettäessä lähetyskulut ovat jopa 12 prosenttia. Esimerkiksi Wester Unionin lähetyskäytäntö onkin juuri tuon logiikan mukainen, mitä pienempi summa sitä suurempi välityspalkkio. Wester Unionin nettisivujen laskurin mukaan Guineaan rahanlähettämisestä 100 eurosta välityspalkkio on 15 euroa eli 15 % ja 1000 eurosta se on 51 euroa eli 5,1 %.

Vanha sanoma ”Act local – think global” on ehkä kulunut, mutta ei väärässä. Se on edellen hyvin ajankohtainen ja toimii myös valtioiden kohdalla. Suomi voisi esimerkiksi tulevien leikkausten sijaan keskittyä investoimaan ja parantamaan ihmisten työhyvinvointia, nostaa tuottavuutta sitä kautta. Suomi voisi olla säätämässä rahoitusmarkkinaveroa kuten tilinpäätösdirektiiviä, tuottamassa sitä kautta globaalia hyvinvointia. Suomi voisi olla hyväksymättä Euroopan budjettikurisopimusta ja säilyttää oman maansa taloudesta päättämisen parlamentillaan. Sen sijaan olla luomassa rahajärjestelmää, jossa rahaa voi lähettää ilman välityspalkkiota, joissa lainojen ehdot eivät pakota budjettikuriin ja missä ihmiset voivat liikkua haluamallaan tavalla. Tyytyminen siihen, että mihinkään ei voi vaikuttaa ja kaikki päätäntävalta on jo siirretty pois valtioiden parlamenteilta ei auta. Sen sijaan tiedostaminen mihin voi vaikuttaa ja miten sekä toimiminen sen edistämiseksi saa aikaan tuloksia. Valtio-ohjauksella muutetaan tietysti aina vain tiettyyn pisteeseen asti. Teppo Eskelinen esittääkin itsenäisyyspäivän blogauksessaan mielenkiintoisen kysymyksen, että voiko köyhyys todella vähentyä, ennen kuin köyhillä itsellään on sananvaltaa? Edellyttääkö köyhyyden väheneminen tosiasiassa köyhien poliittista organisoitumista? Yksi keino päättää omasta kehityksestään on organisoitua ja ottaa päätäntävalta itselleen.

On jaarama! Ta-na-la-ton? Jam-tu! Auwa!

Vieraassa paikassa eläminen ei ole aina ihanaa, eksoottista unelmaa. Se on useimmiten turhauttavaa, väsyttävää, ärsyttävää, uuvuttavaa ja paikoin vituttaa niin paljon, että on vaikea olla itkemättä ja huutamatta kurkku suorana, kun mikään ei toimi ja kaikki on aina myöhässä ja eritavalla kun toivoisi.

Kaikki on uutta, kieli, tavat, äänet, hajut, ihan kaikki. Pelkästään muulla kuin omalla äidinkielellään kommunikointi on jo itsessään raskasta, mutta sitten kaiken lisäksi tulee itselleen oudot tavat ja hassut esineet, ilmiöt ja asiat. Vieraassa paikassa eläminen ei ole pelkästään uuvuttavaa, se on myös monesti yksinäistä. Jatkuvasti tuntee itsensä tyhmäksi, kun tekee väärin tai sanoo hassusti. Torilla ei osaa ostaa asioita ja ei tunnista puolikaan myytävistä vihanneksista tai hedelmistä. Housut on koko ajan märät, kun reikälattiavessassa lotrataan vedellä eikä paperilla. Kun kädessä on vähän ihottumaa, miettii ensimmäisenä, että on joku loinen, kun nousee kuume, on varma että on malaria, vaikka olisi vain tavallinen syysflunssa.

Saviliesi on ekologinen ja säästää puuta.

Kieli
Kun ei puhu äidinkielekseen samaa kieltä muiden kanssa, on usein keskustelun jatkuminen itsensä ymmärtämällä kielellä kiinni omasta aktiivisuudestaan. Jos hetkeksi unohtaa olla aktiivinen jutun jatkaja, muut vaihtavat helposti omalle kielelleen. He eivät tee sitä ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään vaan useimmiten ihan vain huomaamattaan, koska omalla äidinkielellään puhuminen on vain niin paljon helpompaa.

On mieletön etuoikeus saada opiskella omalla äidinkielellään. Kuinka paljon helpompaa ja tasa-arvoisempaa on edetä opintouralla, kun on mahdollisuus kouluttautua omalla äidinkielellään, kehittää ajatteluaan sillä kaikkein vahvimalla kielellään. Ei tarvitse ensin oppia vierasta kieltä ennen kuin voi aloittaa opiskelun.

Guineassa koulut käydään ranskaksi ja se on myös maan virallinen kieli, kuitenkin äidinkielekseen ihmiset puhuvat ainakin pulaaria, susua, kissiä, malinkia ja tomaa. Kaikilla ei suinkaan ole mahdollisuutta kouluttautua ja edetä. Englantia puhuu vain muutamat. Sitä opitaan kyllä koulussa, mutta hyvin vähän. Kielikoulut maksavat maltaita ja niihin on varaa vain hyvin harvalla. UNCTAD:in vuoden 2005 raportin mukaan 55% miehistä ja 27% naisita osasi lukea Guineassa.

Hämmennyn joka päivä uudestaan ja uudestaan kun kuuntelen mitä kaikkea tapaamani ihmiset ovat opiskelleet, kuinka paljon. Moni on valmistunut yliopistosta ja tehnyt sen jälkeen vielä ison kasan jatko-opintoja joltain toiselta alata. Moni on opiskelullut korkeakoulututkinnon Kuubassa, Gambiassa, Senegalissa tai Ranskassa. Koska töitä on vaikea saada, on pakko kouluttautua moniosaajaksi, jotta työllistyy. Siis niiden, joilla on siihen taloudellinen mahdollisuus.

Ruoka
Ei saa mitään niitä asioita joihin on tottunut. Kaikki maistuu erilaiselle. Jokapaikassa on tosi paljon chiliä ja irtokarkkeja tekee ihan kamalasti mieli. Riisiä on joka paikassa ja joka päivä, jos ei ole riisiä, ainakin on maissia tai foniota. Leipä on vaaleaa patonkia. Hedelmät on tuoreita ja ihanan makeita.

Ruoka syödään useimmiten lattialta, istuen pienillä jakkaroilla. Ruoka syödään yhdessä samalta suurelta lautaselta. Usein miehet ja naiset erikseen. Ruoka syödään käsin. Oikealla kädellä syödään, vasemmalla ruokaan koskeminen on suuri virhe. Vasen käsi on vessakäsi, ei ruokakäsi. Oikealla kädellä ruoasta pyöritellään pieniä palloja ja laitetaan suuhun. Ruoka syödään isolta lautaselta vain omalta kohdaltaan, ei närpitä muiden sektoreilta.

Foniota valmistumassa.

Kun on syönyt poistutaan paikalta ja kiitetään. Ei jäädä odottamaan, että muut ovat syöneet. Sen opin kantapään kautta viimeksi olleella kylävierailulla. Olin omalta osaltani valmis närpittyäni kuollutta eläintä yhteislautasella hetken. Näytin siltä, että olen syönyt. Istuin hiljaa kunnes minulta kysyttiin, olenko jo lopettanut syömisen. Sanoin kyllä, kiitin ruuasta ja kehuin sen olleen maukasta. Jäin paikalleni istumaan, kunnes minulle tokaistiin vähän kysymystä tylymmin, että kun on valmis voi poistua paikalta ja antaa muille rauhan syödä! Pyytelin anteeksi ja yritin selittä jotain siitä, että sieltä mistä minä tulen on kohteliasta odottaa, että kaikki on syönyt, ennen kuin poistuu pöydästä. Nolotti.

UNCTAD:in mukaan vuosina 2000-2002 väestöstä 26% oli aliravittuja ja 78% käytti päivittäin juomavedeksi sopimatonta vettä.

Kahvia.

Tavat
Kokoajan kosketellaan. Kaikkia tervehditään. Varsinkin aamuisin on kohteliasta tervehtiä kaikkia. Tervehtiminen tehdään kättelemällä. Jotkut nuoret harjoittavat myös poskipusuja. Tärkeää on kuitenkin koko ajan kosketella. Tervehtiessä kysytään myös aina kuulumisia ja niihin vastataan, että hyvin menee. Jotkut varsinkin tuttavien kesken käyttävät vastausta Ca-va un peu ("siinähän se" tai "tässähän se").

Viimeksi toimistopalaverin jälkeen kiitin ja ojensin käteni kättelyä varten, olin valmistautunut koskettelmaan, tein asiallisia hyvästejä vierallemme, kunnes kollegani kysyi, että olenko väsynyt. Vastasin hämmentyneenä keskellä kirkasta päivää, että en ole väsynyt ja sitten minua oikaistiin, että mennään sitten saatille. Aina vieraat saatetaan vähän matkaa, kun he lähtevät, oli sitten kyse palaverista toimistolla tai ystävästä iltateella. Ketään ei lähetetä matkaan ilman saattia. Sitten kävellään vähän matkaa ja saatetaan, kunnes palataan takaisin.

Bensaa myynnissä.

Äänet
Kokoajan on ympärillä meteliä. Kännyköitä ei laiteta äänettömälle kokouksissa. On ihan normaalia alkaa puhumaan puhelimeen kesken toisen lauseen. Näissä tilanteissa aina hämmennyn. Puhelimella ei soitella vain siksi, että kysytään jotain asiaa tai sovitaan aikatauluja. Useimmat käymistäni puheluista ovat ca-va:n hokemista eritavalla. Soitetaan vaan ja kysytään miten menee, sitten vastataan, että hyvin ja sitten kysytään miten päivä on mennyt ja siihen vastaan, että kivasti ja sitten lopetetaan puhelu. Myöskään mitään viimeistä "heihei" tai "moikka" ei sanota, puhelu vaan loppuu, kun tarpeellinen on sanottu. Se oli aluksi ehkä kaikkein hämmentävintä, oppia oikea tapa kommunikoida puhelimessa tai oikea tapa oppia kommunikoimaan noin yleensä. Puhelimesta luukutetaan myös kokoajan musiikkia, ainakin nuoret.

Rukoukset määrittävät päivärytmin. Minareetista kuuluu kutsu aamulla, päivällä ja illalla. Perjantaisin rukoillaan vähän enemmän. Perjantaisin lopetetaan työt puolenpäivän jälkeen ja iltapäivärukoukset suoritetaan usein moskeijassa. Aikatulujen oppiminen, että mille kellonajoille sovitaan palavereita vei hetken, mutta nykyään rukousajat on jo takaraivossa ja ehdottelen tapaamiset oikeille ajoille.

Huivilla ei pelkästään peitetä päätä, vaan sillä myös usein kuljetetaan elintarvikkeita.

 

Olen todellinen kummajainen, kun tahdon välillä olla yksin. Yksinoleminen on vaan niin outoa, kukaan ei harrasta sellaista. Harvalla on tilaa tai mahdollisuuttakaan olla yksin, koska asutaan niin ahtaasti. Ei kenelläkään ole omaa huonetta. Niinä iltoina kun otan omaa aikaa ja vetäydyn itsekseni huoneeseeni esimerkiksi lukemaan kirjaa, kysytään seuraavana päivänä huolissaan, että olenko kunnossa ja onko kaikki hyvin. Tietysti on. Välillä vain on niin kiva olla ihan hiljaa ja itsekseen.