Eilen koitti se odotettu päivä. Saavuin illalla Conakryn kentälle. Matkatavarani saapui myös, vaikka olin varma että rinkkani ei pystyisi samaan pikajuoksusuoritukseen Frankfurtin kentällä kuin mistä itse selvisin. Kerkesin vaihtokoneeseen kuin ihmeellä (oikeasti toki vikkelillä jaloilla ja erehtymättömällä opasteidenlukutaidolla), rinkkani kerkesi myös, mistä olin ehkä universumin kiitollisin.
Aamuyöllä matkaan lähteminen lähes ilman yöunia oli valmiiksi jo aika hasardia, mutta sitten lentomatka sai pientä höystöä ei pelkästää migreenistä oksentelevasta ja sekavasta minusta vaan myös oikeasta sairaskohtauksesta. Viereisellä penkkirivillä istunut vanhempi nainen sai jonkinlaisen kohtauksen ja meni tajuttomaksi. Lentohenkilökunnan ripeän toiminnan ansiosta happinaamari ja muut ensiapuvälineet olivat paikalla muutamassa sekunnissa. Henkilökunta myös kuulutti oliko joku matkustajista lääkäri ja jos oli nyt tarvittiin apua. Koneessa oli peräti kolme lääkäriä, heidän avustuksellaan sairastunut henkilö virkosi pian ja selvisi määränpäähän.
Kone laskeutui Conakryyn ilta kahdeksalta. Silloin oli jo täysin pimeää. Passintarkastuksessa minun piti selittää aseistetulle virkailijalle miksi olin tullut Guineaan ja miksi matkani syy on "tourisme", kun minulla on kerta kuuden kuukauden viisumi, ei kukaan kuulemma turisteile niin kauan. En onneksi vastannut virkailijalle, että ei oikein ollut muitakaan viisumikategorioita, joihin matkani tarkoitus olisi mahtunut, koska viisumit noin ylipäätään ovat syvältä ja kategorisoinnit vielä syvemmältä, vaan sen sijaan pidin minuutin ylistysmonologin siitä kuinka kaunis maa Guinea on, miten upea alue on Kindia, kuinka hienot ovat trooppiset saaret pääkaupungin edessä ja kuinka Conakryssa on barhaat diskot ja biitsit. Virkailija katsoi hetken hyvin hämmentyneenä, laittoi kiltisti leiman viisumiini ja toivotti iloisesti hyvää matkaa ja lomaa.
Aamuyöllä matkaan lähteminen lähes ilman yöunia oli valmiiksi jo aika hasardia, mutta sitten lentomatka sai pientä höystöä ei pelkästää migreenistä oksentelevasta ja sekavasta minusta vaan myös oikeasta sairaskohtauksesta. Viereisellä penkkirivillä istunut vanhempi nainen sai jonkinlaisen kohtauksen ja meni tajuttomaksi. Lentohenkilökunnan ripeän toiminnan ansiosta happinaamari ja muut ensiapuvälineet olivat paikalla muutamassa sekunnissa. Henkilökunta myös kuulutti oliko joku matkustajista lääkäri ja jos oli nyt tarvittiin apua. Koneessa oli peräti kolme lääkäriä, heidän avustuksellaan sairastunut henkilö virkosi pian ja selvisi määränpäähän.
Kone laskeutui Conakryyn ilta kahdeksalta. Silloin oli jo täysin pimeää. Passintarkastuksessa minun piti selittää aseistetulle virkailijalle miksi olin tullut Guineaan ja miksi matkani syy on "tourisme", kun minulla on kerta kuuden kuukauden viisumi, ei kukaan kuulemma turisteile niin kauan. En onneksi vastannut virkailijalle, että ei oikein ollut muitakaan viisumikategorioita, joihin matkani tarkoitus olisi mahtunut, koska viisumit noin ylipäätään ovat syvältä ja kategorisoinnit vielä syvemmältä, vaan sen sijaan pidin minuutin ylistysmonologin siitä kuinka kaunis maa Guinea on, miten upea alue on Kindia, kuinka hienot ovat trooppiset saaret pääkaupungin edessä ja kuinka Conakryssa on barhaat diskot ja biitsit. Virkailija katsoi hetken hyvin hämmentyneenä, laittoi kiltisti leiman viisumiini ja toivotti iloisesti hyvää matkaa ja lomaa.
Passintarkastuksesta ulos selvittyäni minua oltiin vastassa kentällä. Kyydittäjäni ajoi minut sujuvasti ruuhkan, pakokaasun ja tööttäysten läpi Conakryyn Kipe Tourisme hotelliin. Säädin tärkeimmät "olen elossa puhelut" ja päivitin naamakirjan, jonka jälkeen nukuinnukuinnukuin… tai siis toivon nukkuvani, tosiasiassa heräsin yöllä ehkä sata kertaa todella kummallisiin ja levottomiin uniin, pyörimiseen ja omaan puheääneeni. Ihmettelin hetken, että mitä ihmettä olin vetänyt iltateeni seassa, mutta sitten muistin, että tietysti lauantai on Lariam-päivä!
Aamulla heräsin sekavien unien ja levottoman yön jälkeen paahtavaan aamuun. Aurinko oli yhdeksältä jo korkealla taivaalla. Reilusti yli 30°c pamahti kasvoille ilmastoidun hotellihuoneen ovesta ulos astuttuani. Oli illallakin toki kuuma, mutta auringon laskemisen jälkeen lämpötila kuitenkin laskee monta astetta ja aurinko ei ole niin paahtava. Aamupäivällä tapasin pomoni eli Indigo Guinéen toiminnanjohtajan. Söimme hänen kotonaan, tapasin yhden hänen vaimoistaan ja pari viidestä lapsesta. Ruokailun jälkeen lähdimme hoitamaan asioita eli tekemään minusta miljonääriä. Guinean frangin kurssi on tällä hetkellä noin 9000 GNF = 1€. Kolmen sadan euron vaihtaminen teki minusta siis triplamiljonäärin. Palasin hotellille kainalossa muovikassillinen rahaa. Oli pakko vaihtaa iso määrä kerralla, koska pohjoisessa Malin kylässä, jossa määränpäämme, rahan vaihtaminen ei ole kovin helppoa.
Aamulla heräsin sekavien unien ja levottoman yön jälkeen paahtavaan aamuun. Aurinko oli yhdeksältä jo korkealla taivaalla. Reilusti yli 30°c pamahti kasvoille ilmastoidun hotellihuoneen ovesta ulos astuttuani. Oli illallakin toki kuuma, mutta auringon laskemisen jälkeen lämpötila kuitenkin laskee monta astetta ja aurinko ei ole niin paahtava. Aamupäivällä tapasin pomoni eli Indigo Guinéen toiminnanjohtajan. Söimme hänen kotonaan, tapasin yhden hänen vaimoistaan ja pari viidestä lapsesta. Ruokailun jälkeen lähdimme hoitamaan asioita eli tekemään minusta miljonääriä. Guinean frangin kurssi on tällä hetkellä noin 9000 GNF = 1€. Kolmen sadan euron vaihtaminen teki minusta siis triplamiljonäärin. Palasin hotellille kainalossa muovikassillinen rahaa. Oli pakko vaihtaa iso määrä kerralla, koska pohjoisessa Malin kylässä, jossa määränpäämme, rahan vaihtaminen ei ole kovin helppoa.
Conakry on kuuluisa sähkökatkoksistaan. Kun saavuin hotellille ei tietenkään ollut sähköjä, joten oli hyvä syy ottaa torkut. Myöhemmin tosin selvisi, että tietysti (madmoiselle kuinka voit edes kuvitella muuta!) hotellilla on oma aggregaatti, joten sähköt palasivat hyvinkin pian. Lyhyiden päiväunien jälkeen lähdin käymään lähimarkkinoilla. Kävelin markkinoille ja sieltä merenrantaan ihailemaan Atlantin aaltoja. Ranta ei ollut auki, koska siellä tehtiin rakennustöitä, eikä se ollut uimaranta, mutta sain kuitenkin lyhyen flirttailun ja shitchattauksen jälkeen poliisilta luvan käydä rannassa. Minusta tulisi kuulemma hyvä vaimo, mutta huomautuksena sain kyllä kuulla, että voisin käyttää enemmän koruja, lupasin muistaa tämän. Rannassa oli kaksi pientä paikallista kalastusvenettä ja muutamia poikia tikkukalastamassa rantakiviltä käsin. Hetken pällistelyn jälkeen annoin työskentelyrauhan kalastajille ja jatkoin matkaani pienen kiertoreitin kautta takaisin hotellille. Matkalla ostin kadunvarsikauppiaalta, nuorelta työltä, joka istui pienen vauvan kanssa hedelmämyyjänä, neljä banaania ja kaksi appelsiina sekä mangomehua iltapalaksi. Maailman ystävällisin palvelu ja kaunis hymy jäivät loppukävelyksi mieleeni.
Ps. Koska en ole tottunut kamerankäyttäjä ja unohdin kamerani urposti hotellille koko päiväksi, ovat nämä blogin kuvat kyllä Guineasta, mutta vuodelta 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti