Maapähkinäkastiketta ja pyykkäystä

Kun elää arkea Malissa, on välillä haastavaa löytää aiheita kirjoittaa blogia. Kaikki uutuudenviehätys on jo kadonnut ja asiat alkavat olla kovin tuttuja. Harva asia enää hämmästyttää tai hämmentää. Ötököitä ei enää pelkää, vaan kun joku kaveri kävelee sängyllä, siitä ottaa rauhallisesti kiinni ja viskaa sen ulos. Liikkuminen Conakrystä-Maliin on helppoa, kun tuntee paikkojen nimet, osaa vaihtaa Labéssa taksia ja Conakryssa tuntee monet korttelit ja kaikki kolme Gare-voiturea (bussiasemaa). Toki matkustaminen on uuvuttavaa ja siitä voisi kirjoittaa loputtomasti. Yksi paikka taksissa on aina tosi ahdasta. Yötaksilla matkustaminen ja siihen kuuluvat tieblokkien henkilöllisyyspaperien kontrollit, ja sotilashenkilöiden kosinnat ovat tosi ärsyttäviä ja uuvuttavia, mutta se on elämää ja siihen on jo turtunut. Lähes kaikki on jo tuttua, tavat, hajut, maut, äänet. Harva asia enää yllättää tai ärsyttää. Saatille osaan kävellä jo automaattisesti, se ei tunnu enää tyhmältä, aamuisin tiedän, että kuuluu tervehtiä kaikkia ja en oikeastaan enää edes muista minkälainen on oikea suihku tai vesivessa. Mali on pieni kylä ja sen prefektuurissa ei ole hirveästi tekemistä. Kun on käynyt jokaisessa kahvilassa, kävellyt kylän ympäri ehkä sata kertaa, kolunnut prefektuurin jokaisen rakennuksen, tuntee jo melkein kaikki, välillä pitkästyttää iltaisin todella, koska auringonlaskun jälkeen ei oikein ole mitään mitä tehdä, kun ei ole valoa eikä näe mitään. Kylminä tuulisina päivinä haaveilee Conakryn helteistä. Arki on arkea, eikä se ole kovin hohdokasta, ei Suomessa kuin missään muuallakaan.

Aamulla herätään valoisan tullessa eli noin seitsemältä, peseydytään, tehdään aamiaista ja lähdetään töihin. Ne joilla ei ole palkkatyötä tekevät muuta työtä. Esimerkiksi ruuantekeminen ei ole mikään nopea mikrossa lämmittäminen vaan vie suuren osan valoisasta ajasta. Aamulla kävellään torille, jonne useimmilla on matkaa kilometri tai kaksi, koska harva asuu keskustassa. Torille on mentävä joka päivä, koska ei ole mahdollisuutta säilöä ostettuja raaka-aineita. Ei ole jääkaappeja ja helteessä kaikki pilaantuu päivässä. Torilla ostetaan raaka-aineet, joista kaikki ovat tuoreita. Kotipihalla tehdään joko avotuli tai jos ymmärretään puunsäästämisen päälle ja on varaa käytetään mahdollisesti metalli- tai saviliettä. Joskus voiaan käyttää hiiliä. Vesi kannetaan kaivosta. Niillä, joilla on varaa, on oma kaivo talonsa pihalla tai mahdollisesti jopa vesipumppu. Ne, joilla ei ole rahaa, hakevat veden yleisestä kaivosta, joskus kilometrien matkan päästä. Toimiva vedenjakelu, puhdas putkisto tai viemäröinti. Mitä se on? Taloissa ei ole keittiötä, vaan ruoka valmistetaan useimmiten ulkosalla. Joissain taloissa on pihalle rakennettu keittokatos, joka on erittäin hyödyllinen ja elämäähelpottava asia sadekaudella.

Aubergella kokkaus käy pihamaalla.

On vaikeaa, lähes mahdotonta hoitaa montaa eri asiaa päivässä, kun arjen hallintaan ja pyörittämiseen kuluu suurin osa päivästä. Esimerkiksi ajatus, että siivoaisi, pesisi pyykit, tekisi ruoan ja sen lisäksi kävisi luennolla tai palkkatöissä on mahdoton, koska vuorokaudessa ei ole niin montaa valoisaa tuntia. Seitsemän jälkeen illalla ei juuri voi työskennellä, koska ei ole valoa. Kaupungissa sähkö on jokseenkin satunnainen käsite. Maaseudulla tekovaloon ei juuri turvauduta, koska sitä ei ole. Ruuan tekeminen ulkona avotulella ja veden kantaminen vie monta tuntia, jos tarvitsee pestä pyykkiä, valoisa aika olikin sitten siinä. Pyykki pestään nyrkkipyykkäämällä, taas kannetaan vettä. Tietysti ne kenellä on rahaa, ovat palkanneet kodinoitajan, joka hoitaa koneen työt: pesee pyykit, kokkaa, käy torilla, pyörittää arkea. Tietysti myös varakkailla on enemmän tunteja vuorokaudessa, koska on mahdollisuus esimerkiksi omaan aurinkopaneeliin ja sähköön iltaisin. Tietokonetta osaa käyttää hyvin harva ja tietotyötä ei juuri ole.

Koneettomassa arjessa työt ovat jakautuneet hyvin sukupuolittuneesti. Naiset hoitavat kodin arjen pyörittämisen, kantavat veden, tekevät ruoan, pesevät pyykit ja miehet käyvät joko palkkatöissä, jos ovat sellaisen onnistuneet saamaan. Maassa, jossa on erityisen korkea työttömyys, ei helpolla palkkatyötä löydä. Maaseudulla miehet harjoittavat usein karjanhoitoa, viljely on naisten työtä. Useimmiten maaseudulla naiset hoitavatkin kodin ja arjen, mutta sen lisäksi vielä peltoviljelyn. Lapsia kannattaa olla, mielellään monta. Tietysti ne syövät ja käyttävät vaatteita ja sikäli vievät jonkin verran rahaa, mutta ne ovat myös erittäin tehokasta työvoimaa ja suuri apu taloudenhoidossa ja peltoviljelyssä. Vauvoina lapsista täytyy tietysti huolehtia jonkin verran, kun ne eivät vielä kävele ja ole kovin hyödyllisiä, mutta onneksi vauvat kulkevat päivät kätevästi kantoliinassa selkäpuolella, jolloin kädet ovat vapaana työhön. Koneettomassa yhteiskunnassa naisen työ on monenkertainen verrattuna miehen työhön. Mahdollisuus kouluttautumiseen on huomattavasti pienempi naisilla kuin miehillä. UNCTAD:in vuoden 2005 raportin mukaan lukutaito oli naisilla vain 27% ja miehillä 55%. Saman raportin mukaan eliniänodote on miehillä 51 ja naisilla 53 vuotta. Se on puolet pienempi kuin Suomessa. Kovaan työhön ja yksinkertaiseen ravintoon tottunut ihmiskeho uupuu nopeammin.

Arjen kunniaksi ohessa alueelle hyvin tyypillisen ruoan helppo ja nopea resepti. Resepti on tuunattu vegaaniseksi versioksi, mutta paikalliset laittaisivat sekaan useimmiten kalaa, Malissa kuivattua kalaa, koska meri on kaukana.

Pähkinäkastike 

5dl vettä
2 dl maapähkinävoita
4 rkl tomaattipyrettä
kasvisliemikuutio
1-2 sipulia
6-8 chiliä (tuoretta)
suolaa
Vihanneksia oman maun mukaan (esim. maniokki, kurpitsa, munakoiso jne)

Lisukkeeksi esimerkiksi riisiä, quinoa tms.

Sekoita vesi ja maapähkinävoi keskenään kattilassa. Laita liedelle lämpeämään. Murskaa sipuli ja chilit pieneksi hakkeeksi. Sekoita sipuli-chili-hakkeen sekaan tomaattipyre, suola, kasvisliemikuutio. Lisää seos kiehuvaan maapähkinävoiveteen. Lisää vihannekset kattilaan ja keitä, kunnes ovat kypsiä ja kastike sakeaa.

Omnomnom.

Paluu arkeen – Ei kaaos, vaan tarkkaan harkittu järjestelmä

Kuukauden loma tuli tarpeeseen ja oli enemmän kuin ihana. Paluu arkeen ja töihin tuntuu inhimilliseltä, kun irrottautuminen onnistui hyvin. Kolme mielekästä viikkoa tanssikurssilla Bentourayahissa Afroahjon kanssa olivat ikimuistoiset ja sen jälkeinen vietetty aika Conakryssa myös todella antoisaa. Lomaan mahtui myös rakkautta ja Conakryn lähiöihin tutustumista. Yhtäkkiä huomasin, että tervehdin ja lasken sujuvasti paikallisilla kielillä susuksi, malinkiksi ja pulaariksi, torilla minulle on samat hinnat kuin paikallisille tai jos joku yritää muuta, osaan teatraalisesti tehdä selväksi, että ei onnistu, koska tunnen paikallisen hintatason hyvin. Minut on moneen kertaan peloteltu, että Conakryssa ei voi liikkua yksin ulkomaalaisena naisena yöllä, kunnes huomasin, että sukkuloin lähiöstä toiseen sujuvasti niin yöllä kuin päivällä, harvemmin toki yksin, mutta joskus myös yksin. Simbayassa ja Nongossa kuljen tuttavallisesti pihojen poikki, tervehdin tuttuja ja tunnen kapeat kujat sekä monet oikoreitit. Olen saanut myös uuden nimen. Se on Mariam. Kun kävin uuden vuoden aattona tervehtimässä kolleegani perhettä Nongossa, sain iloisten tervehdyksien ja lämpimien syleilyiden jälkeen kuulla, että minusta on tullut guinealainen. Sanat lämmittivät mieltä. Sunnuntaina jätän Conakryn taas hetkeksi ja palaan Maliin Indigon luokse loppuharjoittelemaan.

Olen oppinut lomani aikana enemmän asioita kuin osasin odottaa. Olen oppinut monia rytmejä, koreografioita ja lauluja, mutta ennenkaikkea olen oppinut paljon maan järjestelmästä ja varsinkin Conakryn järjestelmästä. Syksyllä maahan saapuessani kaikki näytti kaaottiselta. Minun silmiini näytti monelta osin, että pääkaupungissa ei ole mitään järjestelmää, tai ainakaan toimivaa sellaista, mutta olin väärässä. Conakryssa on monelta osin toimiva ja harkittu järjestelmä. Se ei ole kaaottinen, kun sen oppii tuntemaan. Kun ymmärtää Conakryn, ymmärtää, että se toimii.


Sähkö
Kirjoitin aikaisemmin, että Conakry on kuuluisa sähkökatkoistaan. Kyllä se on totta, sähköä ei ole joka päivä saatavilla, mutta kyse ei ole sattumasta tai vahingosta, kuten aluksi ajattelin, vaan sähkökatkokset on tietoisesti harkittuja ja osa sähkönjakelusysteemiä. Tämän opin, kun suunnittelimme ystävieni kanssa ohjelmaa tälle perjantaille, mietimme jos menisimme discoon tai jos olisi joku musiikkikeikka. Kunnes yhtäkkiä yksi porukastamme totesi, että odottakaa täytyy laskea. Hän laski hetken mielessään ja lopulta totesi, että ei onnistu, perjantaina ei ole sähköä. Tämä laskutoimitus tehtiin tiistaina. Koska perjantaina illalla ei ole sähköä, ei ainakaan voi mennä tiettyihin discoihin, koska niillä ei ole omaa aggregaattia. Okei tämä on selvä, mutta kuinka ihmeessä voi tietää, että perjantaina ei ole sähköä, oli ensimmäinen ajatukseni ja toiseksi tahdon tietää laskutoimituksen. Kun esitin kysymykseni jouduin esittämään sen kahdesti, koska se oli niin outo. Sain aluksi vain vastauksia, että "no perjantaina ei vain ole sähköä". Kun kysyin täsmennystä: "Mutta mistä tiedät sen, tahdon tietää kuinka laskelmoit sen, kerro kaavasi minulle, vai oletko ennustaja?". Sain lopulta vastauksen, että ei tarvitse olla ennustaja, vaan täytyy vain osata laskea. Sitten minua valistettiin Conakryn sähkönjakelusta. Järjestelmä toimii kutakuinkin niin, että tietyt Conakryn kunnat jakavat tiettyjen sähkölinjojen sähkön. EDG jakaa ja tuottaa sähkön, mutta sähkö on ohjattu maan hallinnon suunnalta. Esimerkiksi Matoto ja Ratoma jakavat sähkön samoista linjoista. Perjantai-illan sähkön voi laskea seuraavasti. Koska tiistaina oli illalla klo 18-00 sähköä, ei perjantaina ole sähköä ennen puolta yötä. Sähkö jaetaan kahden kunnan välillä siten, että joka toinen ilta ja joka toinen yö on sähköä. Jos keskiviikkona sähköä on klo 18-00 luulatavasti seuraavan kerran sähkö tulee taas perjantaina klo 00-06. Päivisin sähköä on useimmitten siinä kunnassa, jossa on enemmän teollisuutta ja suuria tehtaita, jotka tarvitsevat sähköä. Tässä tapauksessa Matoto voittaa Ratoman. Sähkö luokitellaan tarpeen ja tärkeyden mukaan. Ydinkeskustassa Kaloumilla on useammin sähköä, koska siellä on myös turismia, ministeriöt ja muut tärkeiksi luokitellut asiat.

Sähköstä maksetaan kuukausittain. Jos ei maksa sähkölaskua, tulee EDG:n henkilökunta ja katkaisee sähköt. Todellisuudessa kuitenkin useimmiten, vaikka sähköt olisi katkaistu, se ei haittaa, koska aina voi tehdä oman viritelmän ja ottaa sähköä naapurilta. Mitä erikoisempia sähköviritelmiä voi nähdä joka puolella Conakryssa.

Julkinen liikenne
Toinen asia jonka olen oppinut Conakrysta on julkinen liikenne. Olin väärässä kun aikaisemmin kirjoitin, että Conakryssa ei ole julkista liikennettä ja että kaikki liikkuu taxeilla. Se on toki totta, mutta itseasiassa taxit ovat oikein toimiva julkinen liikenne. Taxit kulkevat tiettyjä reittejä, niistä ostetaan yksi paikka (takapenkillä on neljä paikkaa ja pelkääjänpaikalla on kaksi paikkaa). Taxi pysäytetään näyttämällä tien vieressä sormella kuinka monta paikkaa tarvitsee, jos taxissa on tilaa se pysähtyy. Pois voi jäädä milloin itselleen sopii parhaiten, pitää vain sanoa kuskille, että nyt olis hyvä paikka. Taxilla liikkuminen on tuettu maan hallinnon tasolta. Yksi paikka parin kilometrin matkalla kaupungissa maksaa 1 500 FG (15c) ja pitkänmatkan taxi Conakrysta Labeen (noin 500 km) maksaa 120 000 FG (14 euroa). Tietysti on myös tilattavia taxeja, mutta ne ovat paljon kalliimpia.

 

Ystävällisyys
Virainvaraisuudesta olen kirjoittanut jo aikaisemmin, mutta en voi olla korostamatta sitä taas. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja toisista välittäminen on suurta. Ruokaa tarjotaan aina vieraille ja torilla ei juurikaan tarvitse pelätä, että vaihtorahoja yritettäisiin huijata. Kerjäläisille annetaan rahaa, jos sitä itsellään on, sitä ei tarvitse edes kyseenalaistaa, se on itsestäänselvää. Ei olisi puhettakaan, että voitaisiin pohtia sellaista asiaa, kuin että joltain vietäisiin oikeus yrittää saada leipänsä kerjäämällä. Kun kerroin, että Suomessa on ollut harkinnassa kerjäämisen kieltäminen lailla, sain paljon sympatiaa ja selkään taputuksia. Minulle ollaan todella pahoillaan, että Suomessa voidaan edes harkita jotain niin brutaalia, kuin kerjäämisen kieltäminen. Kysehän on hengissä pysymisestä. Minulta kysyttiin, että halutaanko Suomessa, että ihmiset kuolee, jos niiltä kielletään tapa hankkia ruokaa. Erinomainen kysymys, vastasin.